Viikon loppu

Tuntuu, että olen ollut täällä jo pidemmän aikaa, mutta en ole ollut edes viikkoa. Se on tietysti ihan normaalia uusissa paikoissa; mielemme mittaa aikaa tapahtumissa eikä sekunneissa. Ja on tässä aika paljon ehtinyt tapahtua yhden viikon aikana.

Kävin ensinnäkin tapaamassa väitöskirjanohjaajaani professori Matthew Krameria. Hän on mukava mies, ja tulimme hyvin juttuun. Olin jännittänyt aika paljon, mitä hän sanoisi tutkimusideoistani, mutta hän tuntui jopa pitävän niistä. Tämä oli suuri helpotus.

Jatkossa tulemme tapaamaan joka toinen viikko (eli brittienglanniksi ”fortnightly”; hieno sana!). Nyt ei-akateemiset lukijani ja luonnontieteilijäystäväni varmaan ajattelevat ”onpa harvoin” ja muut ”onpa usein”. Oikeustieteen alalla se, että tapaa väikkäriohjaajansa joka toinen viikko, on kuitenkin aika hyvin. Muistan lukeneeni kirjasta ”Näin meistä tuli oikeustieteen tohtoreita” paljon tarinoita, joissa väitöskirjantekijä tapaa ohjaajansa kerran ja palaa neljän vuoden kuluttua valmiin väitöskirjansa kanssa. Täällä Englannissa, tai ainakin Cambridgessa, väikkärintekijää ohjataankin huomattavasti enemmän. Tämä on sinänsä hyvin positiivinen juttu, mutta on vaikea arvioida, miten helppo vastaavaa käytäntöä olisi tuoda Suomeen. Ainakin oikeustieteen alalla on Suomessa jossain määrin käytäntönä, että kiinnostuneet hankkivat tohtorintutkinnon suoritusoikeuden ihan vain ”varmuuden vuoksi”, ja yliopistojen on vaikea arvioida, kuka on oikeasti aikeissa ruveta tekemään väikkäriä täysipäiväisesti. Sen sijaan täällä on hieman selvemmät sävelet: oikeustieteellinen tiedekunta ei esimerkiksi hyväksy osa-aikaisia väikkärintekijöitä ollenkaan.

Olen tutustunut myös hieman lisää muihin opiskelijoihin — toistaiseksi tosin aika maltillisesti, sillä Lent Term, eli ensimmäinen kevään kahdesta lukukaudesta, ei ole vielä virallisesti alkanut, joten monet opiskelijat ovat vielä jossain muualla. No, millainen on Cambridgen tyypillinen opiskelija? Ihmiskone, joka voittaa Nobelin päivässä? Sanoisin, että porukka on vaikuttanut hyvin normaalilta ja mukavalta. Keskimäärin täällä kyllä tehdään pitkää päivää: monen näkee opiskelemassa vielä seitsemältä illalla. Ja varmaan sen jälkeenkin näkisi, mutta itse olen poistunut yleensä siinä vaiheessa paikalta.

Image
Tässä kuva Clare Hall Collegen sisäpihasta. Rakennus on Elmstead, yksi opiskelijoiden asuinrakennuksista.

Nyt pitäisi keksiä viikonlopuksi jotain tekemistä. Yliopiston sosiaalinen elämä ei tosiaan ole vielä ihan alkanut, joten saa nähdä mitä keksin.

2 vastausta artikkeliin “Viikon loppu”

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s