Jos yksi kortti riittäisi? Hyviä juttuja Cambridgessa

Tervehdys taas! Tässä postauksessa ajattelin esitellä teille joitakin nörttimielessä siistejä juttuja, joihin olen Cambridgessa törmännyt, ja joihin en ole nähnyt ainakaan minkään suomalaisen yliopiston vielä pystyvän. Että vink vink, jos vaikka joku asioista päättävä lukee tätä. Veikkaan, että monia tämä ei kiinnosta tippaakaan.

Ensin haluan kuitenkin mainostaa tulevaa kirjaani maailman dramaattisimmalla kirjatrailerilla. Olen tämänkin päivän viettänyt pitkälti kirjan parissa oikolukien sen vedosta.

 

Noniin. Sitten asiaan.

Tässä on Cambridgen yliopistokortti, jollainen on jokaisella yliopiston jäsenellä:

Image

Se on aika siisti. En tiedä, mitä kaikkea teknologiaa se pitää sisällään (varmaan ainakin NFC-sirun), mutta tähän mennessä olen kyennyt käyttämään sitä seuraaviin toimintoihin:

  • yleinen opiskelijastatuksen todistaminen (täällä kun väikkärintekijät lasketaan vielä selkeästi opiskelijoiksi)
  • kirjojen lainaaminen kirjastosta
  • yleinen avainkortti
  • lounaan ja päivällisen maksaminen collegessa (korttiin ladataan rahaa netissä)
  • juomien maksaminen opiskelijoiden ylläpitämässä baarissa(!)
  • pääsy yliopiston kuntosalille ja tuntien varaaminen
  • kuntosalin pukuhuoneen kaappien lukitseminen(!). Näytän siis korttia kaapille ja se lukittuu tai aukeaa. Ei tarvitse säätää avainten ja lukkojen kanssa.
  • kirjautuminen yliopiston tulostimiin ja kopiokoneisiin

Eivät nämä toiminnot ole siis mitään ihmeellisiä muuten, mutta en ole toistaiseksi törmännyt yliopistoon (tai organisaatioon ylipäänsä), joka osaisi yhdistää nämä kaikki jutut yhteen ja samaan korttiin. Yleensä pitää olla joka huoneeseen omat avaimet ja sähköiset avaimet sekä jos jonkinmoista korttia, leimaa ja tarraa. Tässä on kaikki samassa. Yliopisto on siis kerrankin onnistunut valitsemaan monikäyttöisen korttiteknologian, eikä nurkan takaa ole ainakaan vielä ilmestynyt palvelua, joka tarvitsisi omaa korttiaan. Mainiota!

Toinen on yliopiston kirjaston hakupalvelut. Täällä kirjasto on tietysti jo perinteisessä mielessä vaikuttava: pelkässä pääkirjastossa on 8 miljoonaa kirjaa ja muuta kohdetta. Kuitenkin täällä on myös panostettu sähköisten palveluiden kehittämiseen.

Suomessa ehdin jo tottua siihen, että tieteellisiä artikkeleita pitää metsästää jos jonkinmoisista palveluista, ja jos joku monihaku on tarjolla, niin se on hidas ja hankalakäyttöinen. Täällä on sen sijaan käytössä LibrarySearch+, joka hakee artikkeleita kaikista yliopiston lisensoimista nettipalveluista kerralla — ja tekee sen salamannopeasti. Yhdellä haulla pystyy siis perkaamaan 70 miljoonan artikkelin tarjonnan läpi. Loistavaa!

Nämä ovat molemmat minusta sellaisia juttuja, jotka helpottavat tutkijoiden ja opiskelijoiden elämää, mutta jotka eivät välttämättä oikeasti vaadi huippuyliopiston miljardibudjettia. Lähinnä tarvitaan hyvää ja kunnianhimoista suunnittelua.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s