Tämä tunnettu tutkija pukeutui Harry Potteriksi – katso kuvat!

Olin eilen illallisella muiden ekan vuoden tohtoriopiskelijoiden kanssa. Illallinen oli Gonville & Caius Collegessa, joka on yksi vanhimmista collegeista. Meno oli sen mukaista, ja päätinkin lainata kaavun:

Image
Minä Potterconissa. Tai siis illallisella.

Caius (lausutaan ”kiis”) on siinä mielessä erikoinen college, että perinteikkyydestä huolinatta puku ei ole välttämättömyys formaleilla.

Sen sijaan muita perinteitä riitti: eri yhteiskuntaluokat (perustutkinto-opiskelijat, jatkotutkinto-opiskelijat ja fellow’t eli akateemikot) istuivat ensinnäkin eri pöydissä, ja kun fellow’t saapuivat syömään, oli opiskelijoiden noustava seisomaan (lol). Tämän jälkeen joku luki jonkin latinankielisen rimssun huvittavalla brittiääntämyksellä, henkilökunta kumautti gongia(!) ja saimme alkaa syödä. Ilta oli kyllä mukava ja perinteetkin ihan viihdyttäviä, vaikka jotenkin minua häiritsee tiettyjen collegejen harrastama fellow’den suosiminen. Vain fellow’t saavat kävellä ruoholla, heillä on omat sosiaalitilat joihin muut eivät saa tulla jne…

Caiusin fellow’na on muuten myös Stephen Hawking, jonka näin myös istumassa High Tablessa. Hän oli sen verran kaukana, etten saanut kuvaa.

– – –

Tajusin taas hieman enemmän, mistä collegeissa on kysymys, varsinkin perustutkinto-opiskelijoiden näkökulmasta. Täällähän kandintutkinnon arvosana määräytyy lähes kokonaan loppukokeiden (finals) perusteella. Yleensä loppukokeita tehdään kahdesti: ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen ja kolmantena vuonna. Molemmilla kerroilla käydään tyypillisesti 4-8 kokeessa. Kokeissa pitää vastata myös kysymyksiin, jotka koskevat jopa kahden vuoden takaista kurssia, mikä on aika haastavaa.

Colleget sitten yrittävät parhaansa mukaan valmentaa omia opiskelijoitaan loppukokeisiin. Koko undergraduate-opetus perustuu tähän. Collegen järjestämässä pienryhmäopetuksessa opiskelijat kirjoittavat esseitä, jotka perustuvat vanhoihin loppukoekysymyksiin, ja opettajat antamat näistä esseistä kritiikkiä. Colleget myös kilpailevat keskenään loppukoetuloksista: jokaisen collegen tulokset laitetaan paremmuusjärjestykseen.

Mitä tästä tulee mieleen? Minulle tulee ainakin mieleen Suomen ylioppilaskirjoitukset. Pitkällä aikavälillä opittu tieto tulee siis oksentaa paperille parissa tunnissa, ja koulut kilpailevat keskenään parhaista arvosanoista. Finals-järjestelmä on kuitenkin armottomampi: täällä kokeen uusiminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa. Jos huippuarvosana jää saavuttamatta, koska on hirveä päänsärky, niin voi harmi.

Cambridgen järjestelmässä (samoin kuin Suomen ylppäreissäkin) on kuitenkin se hyvä puoli, että tentit ainakin arvostellaan kunnolla ja niiden lukemiseen nimitetään erityiset henkilöt. Suomessahan niin tenttien tekeminen kuin lukeminenkin on melkoista liukuhihnatouhua.

– – –

Olen myös päässyt hieman sisään Cambridgen musiikkiskeneen, ja kävin yhden kuoron pääsykokeissakin, mutta en jaksa kirjoittaa siitä juuri nyt. Kenties seuraavalla kerralla?

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s