Sädekehät: Miksei Suomessa ole huippuyliopistoja?

Kävin päivänä taannoisena tapaamassa erään nimekkään akateemisen kustantajan edustajaa. Tämä nuorimies — kutsun häntä nyt Johniksi — piti pienen esittelytilaisuuden kustantamonsa toiminnasta Cambridgen oikiksen tohtoriopiskelijoille.

Yksi opiskelija totesi, että ko. kustantamo näyttää kustantavan paljon varsinkin hollantilaisten kirjoittamia kirjoja. John vastasi hyvin rehelliseen sävyyn, että hänelle oli tullut yllätyksenä, miten paljon laadukasta tutkimusta toteutetaan myös muualla kuin yliopistovertailujen kärkeen sijoittuvissa yliopistoissa — eli esim. kaikkialla muualla Euroopassa kuin Englannissa. Hän totesi myös toisessa yhteydessä hieman sivumennen, että jokaisella meistä on automaattisesti vahva CV, jos haluamme saada tulevan väikkärimme julkaistuksi. 

 

Ei tässä oikeastaan ollut mitään uutta, mutta kyllä se jälleen kerran avasi silmiä. Huippuyliopistoilla on yleensä hyvät resurssit ja erinomainen henkilökunta. Tämä ei ole kuitenkaan se olennaisin asia. Olennaisin asia on nimi.

Luen juuri Daniel Kahnemanin kirjaa Thinking, Fast and Slow. Kahneman on saanut taloustieteen Nobelin tutkimuksistaan, joissa hän ennen kaikkea kuvaa sitä, miten me ihmiset olemme taipuvaisia ajatusvirheisiin ja epärationaalisuuteen. Kahneman puhuu myös sädekehävaikutuksesta (halo effect), joka tarkoittaa sitä, että ensivaikutelmamme tietystä henkilöstä vaikuttaa suuresti siihen, miten suhtaudumme häneen muuten. Jos vaikutelmamme jostakusta on positiivinen, suhtaudumme kaikkeen hänen tekemäänsä positiivisemmin. (Siksi mainitsin äsken, että Kahneman on saanut Nobelin: hänen tutkimuksensa vaikuttavat heti uskottavammilta.)

Sitähän ihmiset tulevat tänne hakemaan: osaa Cambridgen sädekehästä. Kun CV:ssä lukee ”Cambridge”, on lukijan vaikea pyristellä eroon positiivisesta ensivaikutelmasta. Se on osasyy siihen, miksi tulin tänne itsekin. Väitöskirjanohjaajani on loistotyyppi, mutta en tiedä, olisinko jättänyt Suomea, jos hän olisi ollut professorina vähemmän nimekkäässä yliopistossa. Olisinko ollut valmis maksamaan 6000-7000 punnan lukukausimaksun, muuttamaan pois kotimaastani ja hankaloittamaan parisuhdettani sekä ystävyyssuhteitani, jos kyseessä olisi ollut jokin hyvä muttei yhtä nimekäs yliopisto? Cambridgen tarjoama sädekehä oli tärkeä syy sille, miksi päätin tarttua tilaisuuteen.

 

Tästä näkökulmasta Suomessa kaavaillut suunnitelmat laskuttaa lukukausimaksuja ulkomaalaisilta opiskelijoilta tuntuvat suorastaan naurettavilta. Ei meidän yliopistoillamme ole kansainvälisiä sädekehiä. Ilmaisuus on yksi harvoista valteistamme.

Joitakin poikkeuksia toki on. Helsingin yliopiston oikiksella on kansainvälisen oikeuden englanninkielinen maisteriohjelma. Veikkaan, että tämän ohjelman perustamisen takana on yksi mies: Martti Koskenniemi, kansainvälisen oikeuden kansainvälinen stara. Hänen sädekehänsä on niin voimakas, että sen ympärille kannatti perustaa maisteriohjelma. (Hän oli muuten pari vuotta sitten Cambridgessa vierailevana professorina.)

Koskenniemen tyyppisiä esimerkkejä löytyy varmaan muiltakin aloilta. Niitä kannattaisi minusta hyödyntää enemmän, kun yritämme saada ulkomaalaisia opiskelijoita Suomeen. Suomen pelialaa ympäröi myös tällä hetkellä niin positiivinen sädekehä, että siitä kannattaisi ottaa kaikki irti. Eikö Supercell tai Rovio voisi pistää pystyn jonkin ”Supercell Scholarshipin”, johon kuuluisi stipendi, opiskelupaikka Aallossa ja varma harjoittelupaikka pelialan yrityksessä? Se voisi houkutella huippuhakijoita, jotka haluavat sekä jalan oven väliin että osansa Supercellin sädekehästä. 

2 vastausta artikkeliin “Sädekehät: Miksei Suomessa ole huippuyliopistoja?”

  1. Ison-Britannian koulutusviennin arvo on noin 17,5 miljardia puntaa. Tästä 75 % syntyy UK:ssa opiskelevien kv-opiskelijoiden lukukausimaksuista ja heidän kulutuksestaan opintojen aikana. Se on paljon enemmän kuin Suomen koko palveluviennin arvo.

    Varmaan kannattaisi tunnistaa ehdottamallasi tavalla yksittäisiä sädekehiä joihin sitten panostettaisiin kunnolla. Huippuyliopistoja ei tänne hevin saada – Aallon esimerkki osoittaa että raha ei ole oikotie tieteen huipulle. Mutta tietysti Aallossakin tehdään paljon oikein ja taiten.

    Ammattikorkeakouluissa asiaa voisi katsoa nykyistä käytännöllisemmin. Opettaisin mielelläni suomalaista oikeusajattelua ja sopimusoikeutta – ja muuta hyödyllistä ja hauskaa – brasilialaisille nuorille toivoen, että he jäisivät tänne (tai palaisivat Brasiliaan) edistämään suomalaisten pk-yritysten investointitavaroiden ja niihin liittyvien palvelujen vientiä. Ilmaisen koulutuksen myötä ulkomaalaisia opiskelijoita on koko lailla paljon, mutta näkemys ja linjakkuus toiminnasta puuttuu.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s