Rahoitus jatko-opintoihin Briteissä

Image
Semmosta se on. Lähde: http://www.phdcomics.com/comics/archive.php?comicid=91

Yritin viime blogauksessani antaa jotain vinkkejä Oxfordiin tai Cambridgeen hakiessa. Ajattelin tehdä vielä toisen tällaisen asiabloggauksen, joka ehkä hyödyttää jotakuta joskus. Päivän aiheena on siis rahoituksen saaminen brittiläistä tohtorintutkintoa varten. Jaan tässä jotain tietoja, mitä itse jouduin kaivamaan viime vuonna. Tämän ei siis ole tarkoitus olla mikään kaikenkattava opas rahoituksen saamiseen, vaan ideana on enemmän antaa yleiskuva siitä, miten homma toimii.

Jatko-opiskelijat maksavat Briteissä lukukausimaksua. Maksu vaihtelee yliopistokohtaisesti sekä aloittain ja opiskelijan kotimaasta riippuen; oma maksuni on noin 8000 euroa lukuvuodessa. Joillain aloilla tämä on huomattavasti kalliimpaa. Tämän päälle pitäisi sitten vielä löytyä rahaa elämiseen. Cambridgen mielestä omassa tapauksessani massia pitäisi löytyä lukuvuodeksi vähintään 18670 puntaa, eli reilut parikytätuhatta euroa. Tämä on siis laskennallinen summa, jonka on ajateltu riittävän vuoden elämiseen ja maksuihin.

Mistä sitä rahaa sitten saisi?

Rahoitus Briteistä

Suomessa jatko-opintoihin hakeminen menee yleensä niin, että ensin saadaan tohtorintutkinnon suoritusoikeus, ja sen jälkeen alkaa sitten apurahojen ja tohtorikoulutuspaikkojen hakurumba. Briteissä taas on aika tyypillistä, että kun hakija hyväksytään, hänelle saatetaan tarjota samalla rahoitus. Tyypillisintä on, että nämä apurahat tulevat valtiolta, jonka alla toimii erilaisia Research Councileita eli tutkimusneuvostoja, jotka rahoittavat tieteellisiä jatko-opintoja. Tällaiset apurahat hoitavat yleensä sekä lukukausimaksut että antavat vähän massia elämiseen.

Research Councileiden rahoitus on hyvin keskeinen rahanlähde monille. Itse hain niin myöhään, että tutkimusneuvostojen hakuajat olivat menneet jo aikoja sitten.

Näiden lisäksi on erilaisia muita yliopisto- ja hakijakohtaisia apurahoja. Esimerkiksi Cambridgessa on Bill Gatesin rahoittama Gates Scholarship ja erilaisia yliopiston ja collegejen tarjoamia apurahoja. Suurin osaa näistä on kuitenkin haettava ennen opintojen aloittamista! Järjestys on siis erilainen kuin Suomessa. Suomalaiselle on (tai ainakin itselleni oli) myös yllättävää, että joidenkin apurahojen saaminen on hyvin arvostettua ja hienoa; esimerkiksi Oxfordin Rhodes Scholarship on tällainen.

Lisäksi yliopistoilla on tarjolla jonkin studentship-rahoitusta, jotka vastaavat tavallaan suomalaisia tohtorikoulutettavien paikkoja. Näissä on siis kyse työsuhteesta, jossa hakija sitoutuu esim. opettamaan 10 tuntia viikossa ja saa vastineeksi rahaa. Näitäkin haetaan samalla kun ylipäänsä haetaan yliopistoon. On myös melko tyypillistä, että muutkin kuin studentship-tohtorikoulutettavat antavat jonkin verran opetusta opintojensa aikana. Nämä ovat käsittääkseni sitten erillisiä juttuja, joista sovitaan opintojen aikana. Itsekin yritän jossain vaiheessa päästä opettamaan; toistaiseksi olen antanut vasta muutaman tunnin pienryhmäopetusta. Näillä opetustunneilla on kuitenkin turha odottaa voivansa elättää itsensä.

 

Rahoitus Suomesta

Aika moni tuttuni täällä saa apurahan omalta valtioltaan. Suomessa tällaista systeemiä ei taida olla(?); meillä valtion rahat menevät omien yliopistojemme tohtorikoulutettaviin. Meillä on sen sijaan onneksi poikkeuksellisen kattava setti erilaisia säätiöitä. Tärkein on tietysti Suomen Kulttuurirahasto, joka jakaa vuodessa 17 miljoonaa tutkijoille (ja melkein saman verran taiteilijoille). Koneen Säätiö jakoi viime vuonna 20 miljoonaa euroa tieteeseen ja taiteeseen yhteensä, mikä on myös kyllä aivan käsittämätön summa. Se tukee lähinnä humanistisia ja yhteiskuntatieteitä ja ympäristöntutkimusta. Sieltä sain myös itse apurahan, mikä oli ja on ihan mahtava juttu.

En nyt käy tässä läpi kaikkia Suomen säätiöitä ja rahastoja; niitä on pilvin pimein. Yksi nimenomaan britteihin liittyvä säätiö pitää kuitenkin mainita: Osk. Huttusen säätiö jakaa aika isoja apurahoja enintään 26-vuotiaille, ja etusijalla on väitöskirjatutkimus Englannin vanhimmissa yliopistoissa. Tämä on siis todella syytä pitää mielessä, jos tähtää Oxbridgeen. Siellä taitaa paraikaa olla hakuaika käynnissä.

Lisäksi pitää sitten mainita Suomen opintotuki. Sitä voi saada tieteellisiin jatko-opintoihin 9 kuukauden verran, jonka aikana ehtii sitten hakea ja toivottavasti saada apurahan jostain. Jos aikoo ottaa riskin ja lähteä opiskelemaan ilman apurahaa, niin kannattaa huomata, että yliopistot yleensä vaativat lukukausimaksun maksamista ennen opintojen aloittamista. Eli aika monta tonnia pitää pystyä kaivamaan kuvetta etukäteen. Jos sinulle tosin on myönnetty kuukausittainen apuraha Suomesta, eikä säätiö tms. suostu maksamaan mitään etukäteen, niin yliopiston kanssa voi ehkä saada neuvoteltua maksun maksamisesta osissa.

Lainat

Briteissä kandintutkintoon on vissiin helppoa saada valtiolta tuettua lainaa. Sen sijaan jatkotutkinnon suhteen ei ole yhtä helppoa. Käsittääkseni laina on täällä pitkälti markkinaehtoista. Suomessa voi sitten saada opintolainaa yhdeksän kuukauden verran; sitä voi saada vissiin jopa hieman enemmän kuin Suomeen, koska kyseessä on ulkomaat.

 

Kenties tämän luettuasi ymmärrät hieman paremmin, miten brittiläinen systeemi toimii. Mielelläni otan taas kommentteja ja täydennyksiä vastaan.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s