Suomen hallitus muovaa koulutusjärjestelmäämme monella tapaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta leikataan huomattava summa; opintotukea leikataan; Euroopan ulkopuolelta tulijat joutuvat jatkossa maksamaan lukukausimaksuja. Mikään näistä ei ole hyvä idea. Hallitus ehkä perääntyy vielä opintotukileikkauksista, jotka ovat aivan kohtuuttomia, mutta ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut ovat kyllä aika varmasti tulossa, ellei jostain syystä tule uusia vaaleja. Olenkin miettinyt tässä, mitä positiivisia asioita lukukausimaksuista voisi keksiä.
Itsehän en siis ole kategorisesti lukukausimaksuja vastaan. Ei koulutuksen ole mitenkään periaatteen tasolla pakko olla ilmaista. Sen sijaan ilmaisen koulutuksen puolesta kyllä puhuu todella moni asia, myös ulkomaisten opiskelijoiden kohdalla: saamme Suomeen koulutettuja, lahjakkaita ihmisiä, jotka tuovat kansantalouteen paljon rahaa pelkästään asumalla täällä. Vielä parempi, jos jäävät tänne töihin opiskelujen jälkeen.
Täällä Cambridgessa todella moni ulkomailta tullut maisteriopiskelija jää tänne ainakin pariksi vuodeksi töihin. Suomessakin tähän olisi opiskelijoilla hinkua, mutta työllistyminen on vaikeaa muun muassa kielimuurin takia. Lukukausimaksut tarjoaisivatkin uusia mahdollisuuksia kannustaa ihmisiä opiskelemaan suomea. Voisimme nimittäin antaa opiskelijoille ihan suoraan alennusta maksuista, jos he todella oppivat suomea. Alennuksen ei pitäisi perustua tunneilla käymiseen vaan kielikokeen läpäisemiseen. Kun olisi tällainen kannustin oppia suomea, työnhakukin olisi sitten jatkossa helpompaa.
Toinen lukukausimaksujen mahdollistama juttu on stipendiohjelmien brändäys. Cecil John Rhodes oli imperialisti ja uskoi anglorodun ylivertaisuuteen, mutta hänen perustamansa Rhodes Scholarship on maailman arvostetuin stipendiohjelma, joka tarjoaa amerikkalaisille stipendejä Oxfordissa opiskeluun. On niin hienoa olla Rhodes Scholar, että todella monet amerikkalaiset hakevat kyseistä stipendiä, vaikka tuskin muuten lähtisivät Eurooppaan opiskelemaan. Osaltaan tämän takia Oxford on myös äärimmäisen arvostettu yliopisto itsekeskeisessä USA:ssa. Bill Gates on hiljattain perustanut vastaanlaisen stipendiohjelman Cambridgeen; tavoitteena on varmasti saada siitä yhtä hieno juttu olla Gates Scholar.
Suomessakin olisi mahdollisuuksia tällaisiin brändäyksiin, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen Supercell, joka lienee tällä hetkellä yksi maailman tavoitelluimmista pelialan työpaikoista. Jos Supercell laittaisi oman Supercell Scholarshipin pystyyn, ja kyseiseen stipendiin kuuluisi joku linkki Supercelliin (esim. työharjoittelu), niin luulen että hakemuksia tulisi aika reippaasti. Humanistis-yhteiskuntatieteellisellä puolellakin riittää kuuluisia suomalaisia Ahtisaaresta Sibeliukseen, joiden nimissä tällaisia stipendiohjelmia voisi olla. Voisimme jopa olla ylpeitä tällaisista stipendeistä siinä missä monet oxfordilaiset ovat kiusaantuneita Cecil Rhodesin merkittävästä asemasta yliopiston historiassa.
Opin tie 