Jätin eilen väitöskirjani Helsingin Postitalon oikein auttavaisen virkailijan käsiin. Viimeiset päivät olivat olleet todella stressaavia. Olin nähnyt jopa painajaisia siitä, että väitöskirjassa oli hirveitä painovirheitä, jotka sitten huomasin vasta väitöstilaisuudessa. No, väitöskirja on nyt postissa, enkä mahda asialle enää mitään. Eiköhän se ole ihan OK.
Mielellään olisin viettänyt eilisillan viinilasin (tai -pullon) parissa, mutta flunssa ikävästi rajoitti tätä, joten yritin kotona pelata tietokoneella, katsoa elokuvia ja olla ajattelematta väitöskirjaa.
Rankka syksy
En ole päivittänyt blogiani hetkeen, ja tässä pitäisikin ehkä vähän kertailla syksyn tapahtumia.
Muutin siis kesällä takaisin Suomeen. Elokuun vietin vielä Saksassa, mutta syyskuun alun jälkeen en ole tainnut käydä ulkomailla kertaakaan.
Syksy meni eräänlaisessa unessa. Olin ottanut sangen paljon opetusvelvollsuuksia (yhteensä n. 50 luentotuntia), jotka kaikki piti valmistella samalla kun viilasin väikkäriäni valmiiksi. Lisäksi opiskelin filosofiaa n. 10 opintopisteen edestä. Olin jatkuvasti flunssainen ja onnistuin kaiken huipuksi saamaan ruokatorven tulehduksen ja refluksitaudin, eli siis pahanlaatuisen närästyksen. Oli aika rankka syksy.
Joulukuussa — pari viikkoa ennen jouluaattoa — sitten tajusin, että hitto vieköön: tämähän alkaa nyt ihan oikeasti muistuttaa kokonaista väitöskirjaa. Useiden hankalien lukujen kanssa oli taisteltu kuukausikaupalla, ja yhtäkkiä ne asettuivat kohdalleen muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Se oli hieno hetki. Vielä viimeisten viilailujen jälkeen laitoin väikkärin ohjaajalleni, joka luki sen aika nopeasti. Minulla oli kuulemma oikein kelpo väitöskirja, jonka voi hyvillä mielin palauttaa.
Istuin vielä väikkärin päällä muutamia viikkoja ja puuhastelin varsinkin alaviitteiden sun muiden parissa. Se on todella rasittavaa hommaa, täytyy sanoa. Vaikka olinkin yrittänyt olla aika tarkka lähdeviitteiden suhteen, niin olen kuitenkin aika leväperäinen luonne tietyissä asioissa. Pientä viilailtavaa riitti siis viikkokaupalla. Jossain vaiheessa kuitenkin totesin, että nyt saa riittää. Juuri kun olin lähettämässä pdf:ää Unigrafialle, huomasin että Word oli rikkonut sisällysluettelon. Sen korjaamisen jälkeen oli hyvin epäluuloinen olo — mitä muuta Word on onnistunut sekoittamaan? — mutta hetken selailun jälkeen maltoin mieleni ja pistin tiedoston eteenpäin.
Mitä seuraavaksi?
Tällä hetkellä maailma on tavallaan aika avoin, tavallaan taas sälähommaa riittää. Minulla on taas keväällä erinäköistä opetusta ja akateemista puuhasteltavaa. Maaliskuun jälkeen vietän osan ajastani Uppsalassa stipendin turvin. En aio kuitenkaan oleskella Ruotsissa täysipäiväisesti, vaan käyn siellä esim. seminaareissa ja tapaamassa ihmisiä.
Töitä pitäisi löytää. Lepäilyllekin olisi tarkoitus löytää aikaa, jotta saisin flunssa- ja refluksikierteen katkaistua.
Varsinaista suomalaistyylistä väitöstilaisuutta ei ole tulossa, eikä väitöskirjasta ole tällä hetkellä kuin kaksi painettua kappaletta. Väitöstilaisuudessani ovat paikalla minä ja kaksi tarkastajaa, ja painetut kappaleet ovat siis heitä varten. Brittiyliopistojen proseduurit poikkeavat tässä mielessä aika paljon suomalaisesta meiningistä. Minun ei tarvitse käyttää tuhansia euroja painatukseen, hattuun, miekkaan eikä karonkkaan. (Jonkun kaverikaronkan voisi kyllä pitää.)
Luulen, etten ole vielä ihan sisäistänyt sitä, miten iso juttu tämä oikeastaan on. Palautin juuri väitöskirjani! Ehkä vielä onnistun sisäistämään asian.
Opin tie 