Torstaina oli siis väitöstilaisuuteni Cambridgessa. Suomalaisen väitöksen juhlallisuuteen verrattuna kyseessä oli todella arkipäiväinen tilaisuus. Itse noudatin smart casual -pukukoodia, ja niin tekivät vastaväittäjätkin (onneksi — olisi ollut kiusallista, jos he olisivatkin olleet puvuissa). Ulkopuolisia ei paikalle päästetty, vaan olimme kolmestaan tiedekunnan seminaarisalissa. Mitään esitarkastusta ei ollut suoritettu missään vaiheessa, joten minulla ei ollut mitään käsitystä, mitä väitöskirjastani ajatellaan.
—
Välihuomautus 1. Briteissä siis ei ole mitään esitarkastusta. Väitöstilaisuuteen astuessasi et vielä tiedä, mitä tuleman pitää — et edes tiedä, pääsetkö läpi. Vaihtoehtoja ovat käytännössä nämä:
- Hyväksyntä ilman korjauksia
- Hyväksyntä pienillä korjauksilla (3 kk lisää työtä)
- Hyväksyntä merkittävillä korjauksilla (6 kk lisää työtä)
- Huomattavat muutokset, joiden jälkeen tehdään kokonaan uusi tarkastus väitöstilaisuuksineen
- [joitakin aika kummallisia vaihtoehtoja joita en luetteloi tässä]
- Hylkäys (erittäin harvinainen)
Eli hyväksyntä ilman korjauksia on paras mahdollinen lopputulema; mitään arvosanoja ei voi saada.
—
Vastaväittäjäni grillasivat minua erilaisista väitökseen liittyvistä asioista. Minulle ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut olo, että he olisivat varsinaisesti kyseenalaistaneet tutkimustani, vaan ennemmin he pohtivat sitä omista lähtökohdistaan. Parin tunnin hiillostuksen jälkeen he pyysivät minua poistumaan huoneesta, ja keskustelivat sitten hetken kohtalostani.
—
Välihuomautus 2: Nyt tulee sitten toinen suomalaisesta näkökulmasta kummallinen juttu. Vastaväittäjät eivät Cambridgessa virallisesti päätä, hyväksytäänkö vai hylätäänkö väitöskirjani. He vain tekevät esityksen yliopiston Board of Graduate Studies -elimelle. Koska tällä elimellä ei ole mitään käsitystä minusta eikä väitöskirjastani, se tietysti hyväksyy tarkastajien ehdotuksen aina. Joka tapauksessa tarkastajien ei tulisi virallisesti kertoa minulle, mitä he tälle lautakunnalle suosittavat, koska… no, en nyt keksi miksi. Koska.
—
Kun minut sitten kutsuttiin takaisin sisään seminaarisaliin, en oikein tiennyt mitä odottaa. Minulle juteltiin vähän lämpimiä, ja saatoin ehkä mahdollisesti nähdä silmäkulmastani lomakkeen, jonka tarkastajat olivat täyttäneet, ja jossa ehkä saattoi lukea että pääsin läpi ilman korjauksia. Itse asiassa kyseinen lomake saattoi olla hyvin lähellä tuolia, jolle tarkastajat laittoivat minut istumaan, mikä oli vähän kummallista, sillä en tietysti saisi nähdä ko. lomaketta. En luonnollisesti katsonut siihen päinkään.
Lähdin siis ulos täysin tietämättä lopputulosta. Yllättäen sitten väitöskirjanohjaajani laittoi Facebook-seinälleni viestin, jossa onnitteli minua hyväksynnästä ilman korjauksia. Tämä oli vähän yllättävää, sillä en tiedä mistä hän olisi saanut tällaisen tiedon. Hän varmaankin vain arvasi, sillä tuskin tarkastajani olisivat lähettäneet asiasta hänelle sähköpostia.
Lopputulos on siis se, että olen nyt väitellyt ja odottelen päätöstä Board of Graduate Studies -elimeltä. En ole siis vielä tohtori, enkä ole tohtori vaikka väitöskirjani hyväksyttäisiinkin. Minusta tulee joka tapauksessa tohtori aikaisintaan promootion tyyppisessä seremoniassa kesällä — jos väitöskirjani hyväksytään. En nimittäin tiedä väitökseni lopputulosta.
Opin tie 