Eläimille perusoikeuksia – miksi?

Suomen eläinoikeusjuristit ry on jokin aika sitten tehnyt ehdotuksen eläinten perusoikeuksiksi. Ehdotus on saanut myös jonkin verran huomiota lehdistössä; mm. Helsingin Sanomat ja Turun Sanomat ovat kirjoittaneet yhdistyksestä, puheenjohtaja Birgitta Wahlbergistä ja siinä sivussa myös itse ehdotuksesta. Ehdotus on herättänyt myös kriittistä keskustelua, johon pyrin seuraavassa vastaamaan. Vaikka olen Suomen eläinoikeusjuristien varapuheenjohtaja, kirjoitan tämän yksityishenkilönä ja alan tutkijana.

Mitä ovat eläinten perusoikeudet?

Eläinten perusoikeudet ovat perustuslakiin kirjattuja säännöksiä, jotka luovat pohjan eläinten ja ihmisten väliselle suhteelle: ne määrittävät yleisellä tasolla sen, mitä saamme eläimille tehdä ja mitä velvollisuuksia meillä on niitä kohtaan. Perustuslaki on tavallisia lakeja tärkeämpi, joten jos tavallinen laki ja jokin perustuslain kohta ovat selkeästi ristiriidassa, perustuslaki voittaa.

Eläinten perusoikeudet muistuttavat lähtökohdiltaan ihmisten perusoikeuksia. Ihmisten perusoikeuksissa on kyse yhtä lailla siitä, miten valtio saa kohdella meitä ja miten saamme kohdella toisiamme. Eläinoikeudet eivät kuitenkaan ole eläinten ihmisoikeuksia: ne ovat eri oikeuksia, eikä kukaan ole ehdottamassa esimerkiksi eläinten oikeutta maksuttomaan peruskoulutukseen.

Miksi eläinten perusoikeuksia tarvitaan?

Syitä on monia. Perusoikeuksien myöntäminen eläimille merkitsisi sen seikan tunnustamista, että eläimet ovat omia tuntevia olentojaan, joiden arvo ei riipu siitä, miten hyödyllisiä ne ovat meille. Ehdotuksen lähtökohtana onkin irtautua perinteisestä ajattelusta, jossa eläin ymmärretään vain hyödykkeenä. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole kyse sellaisesta ns. abolitionismista, jossa kiellettäisiin kaikki eläinten käyttö. En esimerkiksi itse näe lemmikkien pitämisessä mitään väärää, mutta oikeusjärjestelmämme pitäisi enenevissä määrin lähestyä tätä suhdetta hoitosuhteena, ei omistussuhteena. Tällöin esimerkiksi lemmikin ottaminen muistuttaisi enemmän adoptiota kuin ostamista.

Oikeuksien perustuslaillinen asema merkitsisi myös sitä, että tuomarien ja viranomaisten tulisi ottaa ne vakavasti: ihmisen omistusoikeus eläimeen ja eläimen oikeudet olisivat lähtökohtaisesti yhtä tärkeitä.

Eläinten perusoikeudet toimisivat samalla ”kättä pidempänä” monenlaisissa tilanteissa. Niillä voisi esimerkiksi perustella vapaakaupan rajoittamista siltä osin, kuin eläinperäisiä tuotteita tuodaan maista, joissa ei kunnioiteta eläinten perusoikeuksia. Samoin eläinten asianosaiskelpoisuus merkitsisi, että eläimellä tulisi olla viranomaisasiassa — esimerkiksi eläinsuojelutarkastuksessa — edustaja, joka voisi tarvittaessa valittaa eläimen puolesta oikeuteen, jos tarkastuspäätös olisi eläimen näkökulmasta ongelmallinen.

Ehdotus on todella radikaali ja muuttaisi koko elämäntapaamme.

Ehdotuksen on tarkoitus olla radikaali ja muuttaa koko elämäntapaamme. Nykyinen elämäntapa ei ole kestävä sen enempää eettisesti kuin ekologisestikaan.

Toisaalta ehdotuksen ei välttämättä tarvitse johtaa esimerkiksi lihansyönnin loppumiseen. Uskon itse, että ns. keinoliha tulee pian markettien hyllyille, ja tulee jopa olemaan tavallista lihaa halvempaa. Eläinten perusoikeudet liittyvät tällaiseen lihaan enintään etäisesti tai eivät ollenkaan, eikä perusoikeuksista mitä luultavimmin seuraisi keinolihan kieltoa.

Ei eläimillä voi olla oikeuksia, koska niillä ei voi olla velvollisuuksiakaan.

Eläimillä on jo oikeuksia. Koska suojelemme eläimiä monin tavoin, olemme jo myöntäneet niille laillisia oikeuksia, esimerkiksi oikeuden olla tulematta eläinrääkkäyksen kohteeksi. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan ole riittäviä, vaan sangen rajallisia.

Samoin esimerkiksi vauvoilla on oikeuksia ilman velvollisuuksia. On toki totta, että oikeuksien mukana tulee velvollisuuksia, mutta eläinten perusoikeuksien kohdalla tämä tarkoittaisi ihmisten velvollisuuksia, esimerkiksi velvollisuutta kunnioittaa luonnonvaraisen eläimen oikeutta elää vapaudessa.

Toki voidaan kysyä, kieltäisivätkö eläinten perusoikeudet sitten myös petoeläimiä tappamasta saaliseläimiä. Eivät kieltäisi, sillä perusoikeudet koskevat ihmisten suhdetta eläimiin, eivät eläinten keskinäisiä suhteita.

Entä kasvien ja bakteerien oikeudet?

Joku kenties kysyy tämän kysymyksen tosissaan. Yleensä kyseessä on kuitenkin ns. ad absurdum -argumentti, jossa ehdotuksen väitetään johtavan mielettömyyksiin: jos hyväksymme eläinten perusoikeudet, niin eikö tämä johda pian kasvien ja bakteerien oikeuksien tunnistamiseen?

Ad absurdum -argumenteilla on pitkät perinteet. Esimerkiksi Mary Wollstonecraftin varhainen feministinen klassikko Naisten oikeuksien puolustus (Vindication of the Rights of Women, 1792) sai pian satiirin Eläinten oikeuksien puolustus (Vindication of the Rights of Brutes, 1792), jossa naisten oikeuksia pidettiin yhtä naurettavina kuin eläintenkin. Kirjoituksen tarkoituksena ei siis ollut puolustaa eläinten oikeuksia vaan saattaa naisten oikeudet naurunalaisiksi. Samaa sukupuolta olevien parien avioliittoakin vastustettiin Suomessa sillä perusteella, että seuraavana olisivat vuorossa avioliitot ihmisten ja koirahauvelien välillä.

Miksi eläimet sitten ovat eri asemassa kuin kasvit ja bakteerit? Ehdotuksen lähtökohta perustuu sille seikalle, että eläimet – tai ainakin osa eläimistä – ovat tuntoisia, eli niillä on kyky kokea kipua ja tuskaa. Tieteilijät ovat tästä pitkälti yksimielisiä, ks. esim. tämä muutaman vuoden takainen artikkeli. Eläinten tuntoisuus johtuu siitä, että niillä on olemassa hermosto, joka kykenee tuottamaan tuntoisuutta, aivan kuten meilläkin. Kasvien tai bakteerien kyvystä tuntea taas ei ole näyttöä. 

Voi toki olla, etteivät kaikki eläinlajit ole tuntoisia. Tällaiset eläimet eivät ole perusoikeuksien piirissä. Mikäli tuntoisuudesta on epävarmuutta, pitäisi kuitenkin noudattaa varovaisuusperiaatetta, eli olettaa eläimen olevan tuntoinen, kunnes toisin todistetaan.

Milloin ehdotus hyväksytään?

Eläinten perusoikeuksien kirjaaminen perustuslakiin tulee olemaan pitkä prosessi. Itse näen ehdotuksen roolin tässä vaiheessa olevan ennen kaikkea muuttaa ihmisten ajattelua. Ehdotus osoittaa juristeille ja muille, että eläinten perustuslaillisista oikeuksista voidaan puhua konkreettisella tasolla eikä vain abstraktina ajatuksena. 

2 vastausta artikkeliin “Eläimille perusoikeuksia – miksi?”

  1. Erinomainen kirjoitus, täyttä asiaa ilman fanaattisuutta. Yhdyn siihen koko sydämellä☺

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s