Tänään kävin ensimmäistä kertaa yliopistolla. Yöllä oli satanut, ja päivä oli poikkeuksellisen lämmin – kymmenen astetta on ainakin suomalaisen näkökulmasta ihan hyvä tammikuun alun lämpötila. Aamulla olikin sateen jäljiltä miltei puolitrooppinen meininki.
Kävin ensin collegessa, jossa ilmoittauduin yliopiston jäseneksi. Ja tässä vaiheessa pitänee selvittää, mikä on college. ”College” tarkoittaa suurin piirtein kaikkialla muualla maailmassa jotain muuta kuin mitä se tarkoittaa Cambridgessa ja Oxfordissa. Stephen Fry vertaa omaelämäkerrassaan collegeja Tylypahkan tupiin, ja se on minusta ihan hyvä vertaus. Jokainen Cambridgen opiskelija ja tutkija on jonkin collegen (joita on n. 30, en nyt jaksa tarkistaa) jäsen. Jokaisessa collegessa on suurin piirtein jokaisen tieteenalan opiskelijoita, ja ne eivät siis mitenkään liity tiedekuntiin. Sen sijaan opiskelijat asuvat collegeissa – paitsi minä, joka en onnistunut saamaan asuntoa — sekä käyvät niissä syömässä, ja jokaisen collegen opiskelijat pitävät esimerkiksi omaa baariaan. Tänään collegessani istuin pöytään, jossa oli mm. genetiikan, matematiikan ja musiikkitieteen opiskelijoita.
Lisäksi colleget järjestävät perustutkinto-opiskelijoille pienryhmäopetusta, josta Cambridge ja Oxford ovat tunnettuja. Kuitenkin tohtoriopiskelijoille tiedekunta on akateemisessa mielessä tärkeämpi paikka.
Osa collegeista on isoja ja varakkaita. Itse päädyin kuitenkin pieneen Clare Halliin, joka on suunnattu vain maisteri- ja tohtoriopiskelijoille. Se vaikuttikin todella miellyttävältä ja epämuodolliselta paikalta – minulla olisi varmaan mennyt hermot vanhempien collegeiden rituaaleihin. Ilmeisesti Clare Hallin jäseninä on myös muutamia suomalaisia, mutta en ole onnistunut tapaamaan heitä vielä.
Collegessa minun piti täyttää erityinen Matriculation Registration Form -niminen paperi, jossa mm. sitouduin kunnioittamaan yliopiston kansleria. Asia selvä. Sitten matka jatkui tiedekuntaan, jossa käytiin lisää paperisotaa. Yleisesti ottaen asiat rullasivat todella hyvin; sain kaikki tarvitsemani tietokonetunnukset ym. helposti ja nopeasti. Huippuyliopistolla on ilmeisesti varaa panostaa siihen, että perusasiat toimivat.
Myöhemmin päivällä ostin polkupyörän. Maksoin siitä jopa 200 puntaa, mikä on käytetystä pyörästä ihan hyvä hinta – ajattelin, että ostetaan nyt kunnon pyörä. Cambridge on nähkääs pyöräilykaupunki: autoilua yritetään ehkäistä kaikin tavoin ja sen sijaan ihmisiä kannustetaan pyöräilemään. Täällä on niin hyvät pyörätiet kuin keskiaikaisessa kaupungissa on mahdollista, eikä alueella ole montaakaan mäkeä. Siksi päädyin ostamaan kunnon pyörän, mikä oli ehkä kuitenkin virhe – hyvään pyörään pitää ostaa hyvä lukko ja siitä pitää pitää hyvää huolta, ja olen vähän huono pitämään huolta tavaroistani. Mutta yritetään nyt pitää tämä poissa varkaiden käsistä.
En ole vielä tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Varsinkin pyörällä liikkuessa, kun esim. risteyksessä käännyin oikealle, vasemmalle kaistalle meno tuntui lähinnä itsemurhalta – aivot sanoivat, että olen juuri ajamassa päin vastaantulevia autoja. Vaan kaipa tähän tottuu. Sitten pitää taas tottua takaisin, kun tulen käymään Suomessa.
Sellaista. Palataan!
Opin tie 